Köyliö, Ristilukki, 1.10.2011

Köyliön keikkareissulle olimme järjestäneet itsellemme logistisesti mielenkiintoisen haasteen: kaikki viisi äijää ja backline rumpuja lukuunottamatta oli tavoitteena ahtaa farmarimalliseen Nissan Primeraan. Aamulla treenikämpällä tetristä pelatessa kävi ilmi tavoitteen utopistisuus. Seurauksena matkasta sai jäädä mm. kitaraständit, suurin osa myyntitavaroista ja Matiaksen verrattain pieni, mutta kuitenkin huomattavan määrän käytettävissä olevia kuutiosenttejä syövä, Bogner-kaappi. Tästä huolimatta takapenkkiläiset saivat ilokseen basson syliinsä. Matkaan kuitenkin päästiin. Jatkossa kartoittanemme muunlaisia kuljetusratkaisuja.

Pieksämäeltä Köyliöön matkaa on noin 350 km ja basso sylissään istuvan aika on pitkä. Hyvä seura ja laatumusiikki, kuten alkumatkasta kuunteluun päätynyt Idän Ihmeiden tuore albumi, pitivät kuitenkin mielialan korkealla. Puolilta päivin pysähdyimme Orituvan ABC:lle nauttimaan seisovan pöydän antimia.

Saavuimme tapahtumapaikkana toimivalle Lallintalolle sopivasti parikymmentä minuuttia ennen aikataulun mukaista soundcheck-aikaa. Tsekki sujui jouhevasti ja ensimmäistä kertaa koko bändillä käytössä ollut korvamonitorointijärjestelmä - Mikankin kunnostauduttua asiassa - osoitti viimeistään nyt käytännöllisyytensä. Seuraavaksi saimmekin siirtyä päivän toiselle lounaalle ja odottamaan keikkaamme, joka oli tapahtuman ensimmäinen.

Keikka alkoi odottamattomasti kymmenen minuuttia etuajassa. Hetken hämmennys vaihtui pian hektisyyteen, kun yllättyneet muusikot alkoivat etsiä reittiä takahuoneesta lavalle. Harmiksemme tässä hötäkässä unohtui käydä laittamassa salin perälle viritetyn videokameran nauhoitus käyntiin.

Itse keikka sujui ilman sen kummempia säätöjä. Soitto kulki mukavasti ja Lallintalolla oli ilo esiintyä. Itselleni keikka oli ensimmäinen, jonka soitin ilman vahvistinta. Pilottikokeilun tulosten perusteella ratkaisu toistuu tulevilla keikoilla. Aiemmin mainitut logistiset ongelmat huomioonottaen vahvistimen kotiin jättäminen sai huomattavaa lisäarvoa juuri tällä keikalla. Tosin muussa tapauksessa emme olisi alun perin yrittäneetkään ahtautua henkilöautoon...

Liekö Lallintalon talonmies asentanut lavalle jonkinlaiset paikalliset sähläyksenpoistogeneraattorit. Nimittäin takahuoneeseen palatessa alkoi taas tapahtua; encore-taputusten aikana Mikan hihna petti, minkä seuraus oli tahaton empiirinen koe törmäysvoimien vaikutuksista sähkökitaraan. Suuremmilta vaurioilta kuitenkin vältyttiin ja kermanvärinen telecaster on käytössä jatkossakin.

Seuraavaksi saimmekin liittyä kuulijakunnan puolelle, mikä ei laadukkaiden esiintyjien vuoksi ollut lainkaan hassumpaa. Loppuillan tarjonnasta vastasivat Miriam, G-Powered ja Lilly Among Thorns. Miriamille esitämme lämpimät kiitoksemme rumpujen ja kitarakaapin lainasta. Varasuunnitelmana oli ajaa Matiaksen kitarat macin kautta softapohjaisesti mallintaen. Olemme tyytyväisiä, ettei ratkaisun toimivuutta tarvinnut tällä kertaa kokeilla.

Kotimatka sujui jossain määrin rattoisammin Riston ja Matiaksen jäädessä jo Tampereella kyydistä pois. Syyt eivät olleet niinkään sosiaaliset, vaan fyysiset.

Ristilukin keikasta jäi todella hyvä fiilis. Tekniikka toimi ja järjestelyt olivat ainakin artistin näkökulmasta kunnossa. Erityiskiitoksen ansaitsee backstage, joka oli mallikelpoinen. Harvoin pääsee köyhä opiskelija yhtä notkuvaa pöytää ihmettelemään.

- Joonas